Kuva: woodleywonderworks (CC By 2.0) Creative Commons lisenssi
“I don’t know the key to succes, but the key to failure is trying to please everyone.”
Sanoi Seth Godin. Paitsi, että ei sanonut. Googlaamalla selviää, että tämä viisaus on peräisin Bill Cosbylta eikä Godinilta vaikka eräässä kirjassa näin väitettiinkin.
Kirjan kirjoittaminen on usein kärsivällisyyslaji. Törmäsimme noin miljoonaan pieneen ja isompaan yksityiskohtaan, jonka taustoja meidän piti penkoa. Oliko Deep Water Horizon tosiaan maailman pahin öljykatastrofi? Milloin Jim Jones yllytti lahkonsa joukkoitsemurhaan? Sanoiko Henry Ford koskaan kuuluisaa lausahdusta nopeammista hevosista?
Halusimme tarkistaa faktat huolella. Siihen kului yllättävän paljon aikaa. Jos löysimme kiinnostavan blogipostauksen tieteellisestä tutkimuksesta, jäljitimme aina alkuperäisen artikkelin. Yleensä alkuperäislähdettä oli tulkittu oikein, mutta ei aina. Joskus oli pakko todeta, että lähdettä ei yksinkertaisesti löydy.
Työläintä oli kaivella lähdettä kiinnostavalle väitteelle tarinoiden muistettavuudesta. Fakta kuulemma muistetaan 22 kertaa paremmin, kun se on leivottu tarinaan. Väite pulpahtelee netissä esiin monessa yhteydessä. Esimerkiksi tämä storytelling asiantuntija Jennifer Aakerin esitys alkaa sillä. Harvemmin kuitenkin mainitaan mistä tieto on peräisin. Minua alkoi kiinnostaa millaiseen tutkimukseen väite mahtaa perustua.
Useamman tunnin salapoliisityö johti umpikujaan. Luulin jo paikantaneeni alkuperäislähteen. Australialainen viestintätoimisto viittaa tiedon yhteydessä Jerome Brunerin kirjaan Actual Minds, Possible Worlds. Tilasin kirjan Amazonista ja kahlasin sen kannesta kanteen. Siellä ei mainita tarinoiden muistettavuuteen liittyvää tutkimusta sanallakaan.
Ehkä tutkimus löytyy jostain toisesta Brunerin teoksesta? Tai ehkä se on urbaani legenda? Kendal Haven on ruotinut tarinoiden tiedettä oikein kunnolla. Hän kertoo käyneensä läpi lähdemateriaalia neljän vuoden ajan ja lukeneensa satoja tarinoita käsitteleviä tieteellisiä artikkeleja. Havenkaan ei mainitse tutkimusta tarinoiden muistettavuudesta. Jos moinen tutkimus olisi, Haven olisi siihen melko varmasti törmännyt. Kiinnostava väite ei siis koskaan päätynyt kirjan kässäriin.
Vaikka faktojen tarkistus ja lähdekritiikki vaati istumalihaksia ja lehmän hermoja, se oli myös jollain tavalla koukuttavaa. Tutkiva journalisti minussa nosti päätään. Jälkikäteen olemme tyytyväisiä, että näimme vaivaa. On hyvä fiilis, että voi seistä tekstinsä takana ja tietää taustat faktojen takana.
Minuun kolahtaakin suomalaisen tutkimusretkeilijän A.E. Nordenskiöldin sanonta: Never trust second hand information, always go to the source itself. Paitsi että hmm…onkohan Nordenskiöld tosiaan varmasti sanonut noin?
