Category

Kirjan tarina

Näin puhui Seth Godin…paitsi että ei puhunut!

By | Kirjan tarina | No Comments

Kuva: woodleywonderworks (CC By 2.0) Creative Commons lisenssi

“I don’t know the key to succes, but the key to failure is trying to please everyone.”

Sanoi Seth Godin. Paitsi, että ei sanonut. Googlaamalla selviää, että tämä viisaus on peräisin Bill Cosbylta eikä Godinilta vaikka eräässä kirjassa näin väitettiinkin.

Kirjan kirjoittaminen on usein kärsivällisyyslaji. Törmäsimme noin miljoonaan pieneen ja isompaan yksityiskohtaan, jonka taustoja meidän piti penkoa. Oliko Deep Water Horizon tosiaan maailman pahin öljykatastrofi? Milloin Jim Jones yllytti lahkonsa joukkoitsemurhaan? Sanoiko Henry Ford koskaan kuuluisaa lausahdusta nopeammista hevosista?

Halusimme tarkistaa faktat huolella. Siihen kului yllättävän paljon aikaa. Jos löysimme kiinnostavan blogipostauksen tieteellisestä tutkimuksesta, jäljitimme aina alkuperäisen artikkelin. Yleensä alkuperäislähdettä oli tulkittu oikein, mutta ei aina. Joskus oli pakko todeta, että lähdettä ei yksinkertaisesti löydy.

Työläintä oli kaivella lähdettä kiinnostavalle väitteelle tarinoiden muistettavuudesta. Fakta kuulemma muistetaan 22 kertaa paremmin, kun se on leivottu tarinaan. Väite pulpahtelee netissä esiin monessa yhteydessä. Esimerkiksi tämä storytelling asiantuntija Jennifer Aakerin esitys alkaa sillä. Harvemmin kuitenkin mainitaan mistä tieto on peräisin. Minua alkoi kiinnostaa millaiseen tutkimukseen väite mahtaa perustua.

Useamman tunnin salapoliisityö johti umpikujaan. Luulin jo paikantaneeni alkuperäislähteen. Australialainen viestintätoimisto viittaa tiedon yhteydessä Jerome Brunerin kirjaan Actual Minds, Possible Worlds. Tilasin kirjan Amazonista ja kahlasin sen kannesta kanteen. Siellä ei mainita tarinoiden muistettavuuteen liittyvää tutkimusta sanallakaan.

Ehkä tutkimus löytyy jostain toisesta Brunerin teoksesta? Tai ehkä se on urbaani legenda? Kendal Haven on ruotinut tarinoiden tiedettä oikein kunnolla. Hän kertoo käyneensä läpi lähdemateriaalia neljän vuoden ajan ja lukeneensa satoja tarinoita käsitteleviä tieteellisiä artikkeleja. Havenkaan ei mainitse tutkimusta tarinoiden muistettavuudesta. Jos moinen tutkimus olisi, Haven olisi siihen melko varmasti törmännyt. Kiinnostava väite ei siis koskaan päätynyt kirjan kässäriin.

Vaikka faktojen tarkistus ja lähdekritiikki vaati istumalihaksia ja lehmän hermoja, se oli myös jollain tavalla koukuttavaa. Tutkiva journalisti minussa nosti päätään. Jälkikäteen olemme tyytyväisiä, että näimme vaivaa. On hyvä fiilis, että voi seistä tekstinsä takana ja tietää taustat faktojen takana.

Minuun kolahtaakin suomalaisen tutkimusretkeilijän A.E. Nordenskiöldin sanonta: Never trust second hand information, always go to the source itself. Paitsi että hmm…onkohan Nordenskiöld tosiaan varmasti sanonut noin?

 

Miten kerrot arkisesta asiasta hyvän bisnestarinan (eli kertomus siitä kuinka Ira Glassin ajatelma piinasi kirjailijoita)

By | Kirjan tarina, Tarinankerronnan taito | No Comments

 “Great stories happen to those who tell them.”


Kuva: umjanedoan via Compfight cc by 2.0 (Creative Commons -lisenssi)

Oletko vakuuttunut, että bisnestarinankerronta on tärkeää, mutta et tiedä mistä ihmeestä revit tarinoita? Et todellakaan ole ainoa! Tämä tuntuu olevan varsin yleinen ahdistuksen aihe. Oma yrityksesi tekee tylsiä ja tavallisia asioita. Toimialakin on kiehtova kuin arkisen harmaa villasukka. Helppoahan se on jossain Patagoniassa. Siellä voidaan ammentaa loputtomista inspiroivista, elämäntyyliin liittyvistä tarinoista, kuten linkistä avautuvassa hienossa videossa selviää.

Tarinankertojagurut kuitenkin väittävät kivenkovaan, että ihan tavallisesta ja tylsästä asiasta voi kertoa kiinnostavia tarinoita. Jujuna on löytää sellainen lähestymistapa, joka linkittää tarinan yleisölle tärkeisiin asioihin. Älä siis yritä kertoa vakuuttavaa tarinaa ilmastointiputkista, vaan kerro miten pelastitte aikatauluhaasteiden kanssa painivan rakennusfirman viime hetkellä tai kuinka asiakasfirman työteho säilyi heinäkuun helteilläkin erinomaisella tasolla ihanan viileässä avokonttorissa.

Amerikkalainen radiopersoona Ira Glass kiteyttää hienosti, että ”Great stories happen to those who tell them.” Ihan tavallisistakin asioista voi kertoa kiinnostavalla tavalla. Hyvät tarinankertojat eivät ole välttämättä kokeneet sen kummempia seikkailuja kuin muutkaan. Heillä vain on kertomisen taito.

Halusimme sisällyttää Glassin ajatuksen kirjaan lukijoitamme kannustamaan, mutta se ei ollut ihan helppoa. Elokuun illat alkoivat pimentyä. Kirjan painopäivän deadline lähestyi kuin juna. Olohuoneen pöydän päällä paloi valo, jonka kajossa pitkän työpäivän paahtanutta kirjailijaa väsytti ja turhautti. Kyseessä oli teknisesti pikkujuttu. Ira Glassin oivalle sanonnalle täytyi vielä löytää hyvä suomennos. Henkisesti kyseessä oli kuitenkin viimeinen venyminen. Jostain piti kaivaa vielä sen verran tahdonvoimaa, että tämäkin yksityiskohta selätettäisiin. Voi tuska.

Koko sanonta oli jo kertaalleen päätetty kustannustoimittajan kanssa jättää pois kirjasta. Kuten Tarja totesi: If you are in doubt, delete it. Mutta sieltä se Glass nousi kuolleista väsynyttä piinaamaan. Useita vaihtoehtoja oli pyöritelty edestakaisin singahdelleissa sähköposteissa, mutta mikään ei tuntunut vangitsevan Glassin ajatusta sen ansaitsemalla tavalla. Onneksi Talentumin toimistolla oli virkeää porukkaa, joilta löytyi lopulta varsin kelvollinen ehdotus.

Glass oli aiheuttamansa vaivan arvoinen. Hänen viestinsä on niin tärkeä. Tavallisestakin saa kiinnostavan tarinan. Vaikuttavan tarinan taimi voi piilotella hyvin arkisissa asioissa. Kuulet sen kahvipöydässä tai käytäväkeskustelussa. Ehkä asiakas sanoi tapaamisessa jotain kiinnostavaa. Kenties firman kokenut konkari kertoi tapauksesta, joka sai kaikki nauramaan niin, että vesi valui silmistä.

Näin tunnistat tarinantaimet

Kokeilepa seuloa arjestasi tarinanaiheita esimerkiksi alla olevilla kriteereillä.  Jos joku näistä täyttyy, olet todennäköisesti löytänyt hyvän tarina-aihion.

  1. Herättääkö jokin asia tai tapahtuma tunteita? Saako se sinut yllättymään, kauhistumaan tai hymyilemään?
  2. Onko tapahtumassa henkilö, hahmo tai jokin muu selkeä toimija, johon voi samaistua?
  3. Herättikö tapahtuma tai asia visuaalisia mielikuvia?
  4. Voiko tapahtuman linkittää johonkin isompaan teemaan? Esim. toteuttaako joku omaleimaisella tavalla organisaation arvoja?
  5. Haluatko spontaanisti kertoa asian eteenpäin?
  6. Jäikö asia pyörimään mieleen pidemmäksi aikaa?
  7. Onko asiassa jokin kiinnostava yksityiskohta?

Äsken kertomani pikku tarina kirjailijan käännöstuskasta täytti montakin kriteeriä. Päähenkilö löytyy. Yllätys, yllätys,  se on allekirjoittanut.  Ehkä pystyit samaistumaan angstiini? Halusin kertoa tämän arkisen pikku tapahtuman spontaanisti eteenpäin. Se jäi myös pyörimään mieleeni. Kiinnostavia yksityiskohtiakin löytyy. Ehkä näit sielusi silmin tuskastuneen kirjailijan lampun kajossa?

Ja miten Glassin ajatelma käännettiin? Se selviää kirjasta. Sieltä löydät myös lisää apuja tarinan sorvaamiseen.

 

T-paidan ja pinssin tarina

By | Kirjan tarina | No Comments

Kirjan tarina jatkuu:

Tampere-Helsinki –junassa syntyneelle unelmalle meinasi käydä kuten usein näissä jutuissa käy. Arkikiireet iskivät päälle ja kirjaprojekti jäi roikkumaan kymmenien muiden ideoiden joukkoon. Oli lähellä, että unelma olisi jäänyt vain haaveeksi, joka inspiroi yhden hetken ja unohtuu seuraavassa.

Ideamme oli kuitenkin liian hyvä haudattavaksi. Ajatus kirjasta kutkutti mieltä ja olimme täysin vakuuttuneita, että sille löytyisi lukijoita. Aikapula ja tuntemattomaan projektiin hyppääminen vain jännitti. Miten kirjaa lähdetään kirjoittamaan? Mistä ylipäätään pitää aloittaa? Useampi viikko kului ihmetellessä, kunnes Mervi polkaisi projektin vauhtiin oivaltavalla tavalla.

Tarinankerronta realisoitui, kun saimme joulukuussa 2012 postipaketissa Mervin suunnittelemia cooleja T-paitoja ja pinssejä Spreadshirt.com palvelusta.
I tell stories. What is your superpower?

StuffForStorytellers

Statement on statement. Kirjaprojektia ei tämän jälkeen voinut enää hylätä. Siitä oli tullut totta. Storyteller extraordinaire.

Kirjasta tulisi jotain, joka tarjoaa voimia ja vaikuttamisen taitoja lukijalleen. Meille tarinasta tuli totta kun pinssin kiinnitti hattuun tai laukkuun. Mikä tuo hieno paita on, mä haluan kanssa tuollaisen.  Mikä pinssi toi on? Mistä se on? Kysymyksiä sateli, kun tutut ja tuntemattomat näkivät nämä ensimmäiset tarina-aihiot.

Storyteller extraordinaire-pinssejä näkyi tämän jälkeen useana lauantaina Annantalon kirjakahvilassa. Samaan aikaan kun toisessa salissa pienet taiteilijat opettelivat värien käyttöä, me isommat taiteilijat opettelimme kirjan kohderyhmien määrittelyä  ja sisällön suunnittelua. Kuka sitä lukisi, miksi lukisi. Mitä ihmisten pitäisi tietää ja ymmärtää tarinankerronnasta. Keitä meidän pitäisi jututtaa. Tuntui, että nyt tie oli auki houkutteleville ja inspiroiville poluille…

t. Mervi ja Tarja

PS. Kirjatarinamme alkuvaiheen supersankarilogo on jo lentänyt takaisin tarinaplaneetalleen. Aiomme tehdä uusia ja erilaisia cooleja storytelling-aiheisia paitoja, pinssejä ja muita tuotteita. Jos haluaisit hankkia storytelling-tuunauksella paidan tai muun tuotteen, ota yhteyttä.

 

storyteller_tpaitaStorytellerPinssit

 

Kuinka kaikki alkoi?

By | Kirjan tarina | One Comment

Olimme tuhlanneet vuosikymmeniä elämästämme olemalla satunnaisia tarinankertojia. Nautimme hyvistä tarinoista ja kerroimme niitä eteenpäin. Käy­timme tarinoita vaistomaisesti, kun halusimme viihdyttää tai saada muut ymmärtä­mään. Kunnes lokakuussa 2012 tapahtui jotain merkittävää, joka sai meidät oivalta­maan, miten voimakkaita tarinat oikeasti ovat.

Osallistuimme molemmat MindTrek-konferenssiin. Istuimme kaksi päivää pimeässä, tamperelaisessa elokuvateatterissa kuuntelemassa puheenvuoroja digibisneksestä, innovaatioista ja startup-yrityksistä.

Tarinankerronta (storytelling) ja tarinat vilahtelivat useammassakin esityksessä. Eh­dottomasti merkittävin tarinakokemus oli kuitenkin suomalaisen startup-yrityksen, Jollan, toimitusjohtajan esitys “Achieving the Impossible”. Jollan tarina kiehtoi ja he­rätti voimakkaita, visuaalisia mielikuvia. Se vaikutti tunteisiimme ja jätti jälkiä. Oival­simme tarinavoimien tehon myös kun kohtasimme samaisessa konferenssissa myös eräänlaisen antitarinan, “teknokraattismuseaalisen datadumppauksen”, joka ei resonoinut meissä pätkääkään. Datadumppaajat olivat varmasti tehneet kaikkea todella hienoa, mutta esitys ei tehnyt teoille oikeutta.

Kotimatkalla Helsinkiin mietimme miksi ihmeessä tarinankerronnasta ei ole julkaistu freesiä, suomenkielistä bisneskirjaa. Kirjaa, joka olisi kirjoitettu digitalisoituneella, visuaalisuuden ja sosiaalisen median aikakaudella. Kirjaa, joka viihdyttäisi. Kirjaa, joka olisi käytännön työkaluja ja kiinnostavia, tuoreita esimerkkejä esittelevä opas, jonka avulla lukija saisi ideoita. Sellaisen kirjan oli­simme halunneet lukea ja koska sellaista ei ollut, päätimme kirjoittaa sen itse.

Unelma kirjankirjoittamisesta siis sai alkunsa InterCity-junan vaunussa numero 3 Tampereelta Hel­sinkiin.

Seuraavaksi unelmasta piti tehdä totta.
Mervi & Tarja