Tarja Vikström

Mar 17

Tuo tarinankerronta osaksi johtajien, esimiesten ja HR:n työkalupakkia

By Tarja Vikström | Muutosjohtaminen, Organisaatiokulttuuri, Tarinankerronnan taito | No Comments

Kuva: Namuit, CC BY 2.0

Kuka teillä johtaa yrityksenne tarinankerrontaa? Ai, ei kukaan? Tiesitkö, että tarinanne tulee silti kerrotuksi?
Strategiaa tukevan linjakkaan tarinan sijaan voi maailmalla liikkua firmastanne mitä juttuja tahansa.

Satunnainen asiakaskokemus Facebookissa, nykyisen tai entisen työntekijän kaverilleen heittämä juttu yrityksen tekemisistä tai kilpailijan kertoma tarina siitä millainen yrityksenne ”oikeasti” on. Tällainen tarinankerronta on johtamatonta, satunnaista ja ennen kaikkea toisten käsissä. Käytäväparlamenteissa puolestaan kerrotaan tarinoita yrityksen strategiasta, ehkä kovin erilaisia kuin johtotiimin kokouksissa. Tarinat eivät jää kertomatta, siitä voimme olla varmoja.

Hyvä tarina myy, siksi markkinoijat osaavat hyödyntää tarinoita ja myyjät ovat kertoneet niitä aina. Tarinankerronta ei kuitenkaan ole vain asiakaskokemuksen rakentamisen tai ulkoisen viestinnän työkalu, vaan tärkeä osa hr:n, johdon sekä esimiesten työkalupakkia.

Tarinoilla viestit paremmin strategiasta

Vuonna 2008 Ericssonin Australian ja Uuden Seelannin toimintojen sisäisen viestinnän päälliköllä Sonia Aplinilla oli ongelma. Yrityksen uusittu strategia piti saada toimimaan, vaikka tuoreessa henkilöstökyselyssä oli saatu murskapisteet sekä henkilöstön tietoisuudesta että johdon kyvystä viestiä strategiasta. Talousromahdus ei auttanut tilannetta.

Aplin sai ratkaisuidean Yhdysvaltojen presidentinvaaleista. Obama ja tämän vaalikoneisto käyttivät tarinankerrontaa tehokkaasti äänestäjiin vaikuttamisessa. Aplin järjesti yhteistyössä australialaisen konsultin Gabrielle Dolanin kanssa johdolle ja esimiehille työpajan strategian sisäistämisestä ja tarinankerronnasta. Ytimenä oli, miten esimiehet ja johto voivat edistää strategiaa kertomalla ja kuuntelemalla henkilöstön tarinoita.

Alkuepäilysten jälkeen esimiehet ymmärsivät tarinankerronnan hyödyt ja strategiasta viestiminen eteni huomattavalla draivilla. Seuraavan vuoden henkilöstökyselyssä johdon kyvyn kommunikoida strategiasta arvioitiin parantuneen 18 pistettä ja henkilöstön strategiatietoisuuden 11 pistettä sadasta. Tarinankerronta jäi yritykseen osaksi esimiesviestintää.

Yrityksen strategian onnistuminen edellyttää usein, että henkilöstö muuttaa toimintaansa ja omiakin tavoitteitaan strategian mukaiseksi. Powerpointin pallukkalistojen ja kaavioiden sijaan tarinat, joissa samaistuttava päähenkilö toimii strategian mukaisesti, ovat takuulla tehokkaampi tapa viestiä siitä, mitä strategia käytännön puheena ja toimintana tarkoittaa. Tarinoiden voima on niiden käytännöllisyydessä. Hyvin kerrotut tarinat, varsinkin jos henkilöstölle annetaan mahdollisuus osallistua tarinankerrontaan, sitouttavat ja motivoivat.

Malliesimerkki henkilöstön osallistamisesta yhteisen unelman luomiseen tarinankerronnan keinoin on suomalainen ohjelmistoyritys Vincit. Vincitissä osataan käyttää tarinoita monella tavalla sisäisessäkin kehittämisessä.

Hiljainen tieto esiin tarinankerronnalla

Hiljainen tieto on sananmukaisesti hiljaa. Tarinankerronta on oivallinen keino sanoittaa ääneen hiljaista osaamista ja faktatietoa. Tässä Yhdysvaltojen avaruusorganisaatio NASA on toiminut maailmalla edelläkävijänä jo vuosia. NASAn tiedonhallinnan strategian kulmakivenä on tavoitteellisesti johdettu tarinankerronta. Tie tähän pisteeseen on itsessäänkin kiehtova vaikeuksien kautta voittoon -oppimistarina.

NASAn ASK-lehden päätoimittaja Don Cohen on sanonut, että tarinan rakentaminen on jo itsessään oppimisprosessi. Ymmärrät mitä tapahtui kun

päätät mistä tarina alkaa
valitset merkitykselliset tapahtumat ja asiat
määrittelet syyt ja seuraukset.

NASAn chief knowledge officer Ed Hoffmanin mukaan paras tapa oppia on tekeminen, mutta se on liian kallista ja riskialtista. Tarinat ovat halvempi ja luovempi tapa oppia, vaikka istuttamalla projektipäälliköt yhteen jakamaan tarinoita onnistumisista ja epäonnistumisista. Heidän tarinoissaan päähenkilöt kohtaavat haasteita, tekevät valintoja ja ratkaisevat ongelmatilanteita.

Faktapitoinen dokumentaatio ei useinkaan ole ihmislähtöistä. Tarinoilla sen sijaan voi inhimillistää myös datan ja rakentaa siitä ymmärrettäviä tapahtumia. Excelistä ei saa sellaisenaan tarinaa, eikä pidäkään, mutta tilaston, tutkimuksen tai analyysin ydinviestin pukemiseen muistettavaksi ja ymmärrettäväksi tarinan muoto auttaa.

Tarinankerronta haltuun

Yrityksen tarinankerronnan tietoinen johtaminen on avaintekijä paitsi brändin myös yrityskulttuurin rakentamisessa. Yrityskulttuurin kehittämisessä tarinankerronta on Suomessa vielä vähän käytetty työkalu. Tarinankerronnan konsultteja ja koulutusta tarjoavia valmennusyrityksiä on onneksi Suomessakin, samoin opaskirjoja. Tuoreimpina Storytelling-blogissakin vieraskirjoituksia julkaisseen Anne Kalliomäen Tarinallistaminen, palvelukokemuksen punainen lanka sekä bloginpitäjien Storytelling työkaluna – vaikuta tarinoilla bisneksessä.

Tämä bloggaus on julkaistu myös Markkinointi-instituutin Muutoksen ammattilaiset -blogissa 13.3.2015.

Jan 30

Tarinankerronta ja tulevaisuus

By Tarja Vikström | Futures thinking, Organisaatiokulttuuri | No Comments

Kuva: KristianBjornard Creative Commons lisenssi CC BY 2.0

Viime tiistaina suomalaisen pelifirma Grand Crun kalliolainen takkahuone oli täynnä tulevaisuutta. Futures Specialists Helsinki –verkoston tapaamisen teemana oli tarinankerronta ja meillä oli ilo päästä puhumaan lempiaiheestamme kaupungin fiksuimmalle yleisölle. FSH on verkosto eri alojen ammattilaisia, joita tulevaisuusajattelu yhdistää. Verkoston perustivat Minna Koskelo ja Pauli Komonen. Komonen on töissä 15/30 Research – tutkimus ja trenditoimistossa ja Minna onkin tuttu aiemmasta bloggauksesta. Tarinankerronta-iltaa emännöi yksi Grand Crun perustajista Celine Pasula.

Välkkyvässä keskustelussa nousivat esille seuraavat teemat tarinoista ja tarinankeronnasta.

Kulttuuri, joka kuplii brändipinnan alla

90-9-1, 80-20. Internetistä liikkuu monta prosenttimyyttiä, joiden ideana on osoittaa, että suurin osa internetin käyttäjistä on passiivisia lukijoita, kuuntelijoita ja katselijoita. Päteekö sama suhde silloinkin kun puhutaan tarinankerronnasta yrityksissä? Onko yrityksissä lopulta suuri yleisö, joka mieluummin kuuntelee passiivisena ja pieni joukko, joka kertoo yrityksen tarinaa?

Ei välttämättä. Kun kulttuuri on hyvä, kaikki kertovat tarinoita. Parhaimmillaan henkilöstö kertoo tarinoita, jotka voivat olla kullekin omia ja erilaisia, mutta ytimeltään osa samaa yhdenmukaista yrityksen perustarinaa. Henkilöstön tarinat ovat brändipinnan alla kuplivan kulttuurin kuva.

Jos yritys olisi kolikko, sen toinen puoli olisi brändi ja toinen puoli yrityksen ydintarina. Virhe tapahtuu siinä, kun yritykset panostavat rahat brändimarkkinointiin, mutta eivät siihen, että henkilöstöä rohkaistaisiin jakamaan ja kertomaan tarinoita. Huonoimmillaan henkilöstön tarinankerronnan laiminlyönti johtaa siihen, että yksilöiden tarinat alkavat hajota ja pian henkilöstö kertoo eri tarinoita eri suuntiin. Lopulta käy niin, että ydin hajoaa, tarinat hajoavat ja koko yrityksen hajoaminen näkyy pian ulospäin.

Miten kertoa tarinoita yritysten vastuullisuudesta?

Vastuullisuus on teema, josta olisi jo pitänyt tulla yrityksissä arkea. Kestävää kehitystä, eettisyyttä ja vastuullisuutta, millä nimellä asiasta puhutaankaan, ei enää tarvitse alleviivata ja osoitella. Siksi tarina, joka kertoo yrityksen vastuullisuudesta, kannattaa rakentaa toisin:

Kerro tarina jostain muusta, älä kestävästä kehityksestä.
Kerro positiivinen tarina, älä liioittele
Kerro osallistava, humaani tarina.
Anna yleisön yhdistää pisteitä ja koota tarina itse. Yllätä ja anna yllättyä.

Facebook on tarinankertoja

Entisajan leirinuotio ja nykypäivän twitter ovat täysin erilaisia ympäristöjä. Tarinat, joita niiden ympärillä kerrotaan ovat silti samoja. Vai ovatko? ”Story is the same. It’s the telling of the story that is changing.”

Tämä sitaatti transmediaguru ja kokemusmuotoilija Lance Weilerilta herätti vastalauseita. Onko todella niin, että tarina pysyy samana? Eikö uusi teknologia ja digitoraalinen aika ole muuttanut tarinankerronnan ydintä? Tarinoita on ainakin enemmän ja niitä on kaikkialla. Tarinoiden runsaudesta on helppoa valita vain itselle ja omiin arvoihin sopivat tarinat. Samalla meistä on kasvanut kriittisempiä ja analyyttisempiä tarinoiden tulkitsijoita. Vai onko? Ehkä olemmekin sokeita tarinoille.

Facebook on aikamme suuri tarinankertoja. Se valitsee mitä käyttäjät näkevät ja rakentaa haluamaansa tarinaa silmiemme eteen. Me päivitämme elämäämme Facebookiin, ja luulemme kertovamme tarinoita, kun oikeasti olemmekin osasia tarinasta jota kerrotaan meidän avullamme.

Keskustelu päättyi pohdintaan siitä miten ja millaisia tarinoita tulevaisuuden sukupolvet kertovat ja miten kaikilla sukupolvilla on omat tarinansa ja tarinaresonanttinsa. Tulevaisuuden suola on siinä miten eri sukupolvet, kulttuurit ja arvomaailmat saavat rakentaa yhteistä kokemusta tarinoiden kakofoniasta.

Oct 06

Muutosta johtamiseen tarinankerronnalla

By Tarja Vikström | Muutosjohtaminen, Organisaatiokulttuuri | No Comments

Kuva: twm1340 (CC BY 2.0)

On vuosi 1911. Insinööri Fredrick Winslow Taylor julkaisee teoksen The Principles of Scientific Management. Samaan aikaan toisaalla tehtailija Henry Ford maksaa maltaita jotta hänen tehtaaseensa suunniteltu uusi innovaatio saataisiin toimimaan. No, siihen menee vielä pari vuotta, kunnes maailman ensimmäinen toimiva kokoonpanolinjasto käynnistyy.

Ford ja Taylor ovat kumpikin pitkän linjan teollisuusmiehiä. Molemmat heistä ovat tunnistaneet tarpeen muutokselle. Työssään tehtaissa Tayloria on ottanut päähän moni asia niin johtamisessa kuin työntekijöiden organisoimisessa. Valittamisen sijaan hän on lähtenyt kehittelemään ratkaisumallia. Ford puolestaan tietää, että hänellä on käsissään killerituote, Fordin T-malli. Sitä on myyty jo kolmisen vuotta joka vuosi enemmän ja enemmän, mutta vanhoilla ratkaisuilla ei vain saada tuotettua niin paljon autoja kuin niitä menisi kaupaksi. Epäkohdat ajoivat heidät uudistuksiin.

Nämä miehet edustivat uutta ajattelua, josta 1900-luku otti ilmeensä. Ideoita siitä, miten asioita voidaan tuottaa nopeammin, enemmän ja tuhlaamatta. Miten saada iso väkimäärä toimimaan kuin hyvin öljytty kone. Keinoja saada yritykset toimimaan sulavasti yhdenmukaisen prosessin mukaan. Kokoonpanolinjastoilta syntynyt T-malli toi meidät nykyaikaan, mutta samalla maailma muuttui ja entisaikojen johtajien haasteet vaihtuivat toisiksi.

Olisikohan siis aika vaihtaa myös kulkupeliä?

Stephen Denning, amerikkalainen bisnestarinankerronnan guru, esittää nykypäivän ratkaisuksi uudenlaista johtajuutta. Denning vie huomion asiakkaaseen ja tarinoiden voimaan. Denning haluaa saada johtajat inhimillistämään työpaikat ja muuttamaan ne luoviksi energian lähteiksi. Denning sanoo suoraan, että vanha malli ei enää toimi. Suomessa tutkija Tommi Auvinen Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulusta on tutkinut narratiivista johtajuutta ja väitellyt aiheesta. Auvinen ei kiistä numeroiden merkitystä, mutta varoittaa johtajia sortumasta numeroiden illuusioon. Narratiivinen johtajuus osallistaa, tasa-arvoistaa ja rakentaa luottamusta.

Tarinakerronta apuna johtamisen haasteissa

Uusimman Mainostaja-lehden kolumnissa Marco Mäkinen ja Marjaana Toiminen listaavat nykyajan johtajien kolme tärkeintä haastetta. Mitä apua tarinankerronnasta olisi näissä haasteissa?

1) Lisää asiakkaita.
Edellisessä postauksessa kerroimme Southwest-lentoyhtiöstä, jonka legendaarinen johtaja Herb Kelleher kertoi firmansa tarinaa niin elävästi, että asiakkaat alkoivat kertoa näitä tarinoita eteenpäin. Kun tarina on hyvä, asiakkaat ovat hyviä ja heitä tulee lisää.

2) Parempia tuotteita ja palveluita.
Nykyään kukaan ei kiellä asiakasymmärryksen merkitystä tuotteiden ja palveluiden suunnittelussa. Konekaan ei valmista hissejä vaan liikkumiskokemuksia. Asiakaslähtöisissä suunnittelumenetelmissä käytetään tarinankerrontaa monilla tavoin. Asiakkaita osallistetaan, heidän tarinoitaan kuunnellaan ja uusia palveluita suunnitellaan asiakastarinoiden mukaan.

3) Sitoutuneet työntekijät.
Henkilöstötyöstään palkittu Tamperelainen ohjelmistoyritys Vincit on malliesimerkki yrityksessä, jossa tarinankerrontaa hyödynnetään monella tavalla myös henkilöstön sitouttamiseen. Vincitissä on käytetty tarinoita visuaalisten tulevaisuusvisioiden luomiseen, esimiesarvioinneissa ja tiimien kehityskeskusteluissa. Kerromme Storytelling työkaluna -kirjassa Vincitin tarinasta enemmän.

Pidimme näistä aiheista esityksen Markkinointi-instituutin Johtamisforumissa 2.10. Emmassa, Espoon modernin taiteen museossa. Tutustu esitykseen:

Sep 15

Kuvien aika – miksi visuaalinen tarina vaikuttaa

By Tarja Vikström | visuaalinen tarinankerronta | No Comments

Kuva: Hendrik Wieduwilt via Compfight cc by 2.0 (Creative Commons -lisenssi)

Istun faijan työpöydän äärellä ja mietin miten saan lyhtyyn tulen, sillä luolassa on todella pimeää. Mitään en näe ja tulitikut ovat kadoksissa. Kirjaimet vilkkuvat vihreinä näytöllä kun kirjoitan vastauksen. Taas väärin! Kone toistaa kysymyksen armottomalla kysymys-vastaus -logiikallaan. Lopulta osaan kirjoittaa oikeat sanat ja vihreät kirjaimet avaavat minulle näköalan valaistuun luolaan. Tietysti kuvittelen kaiken mielessäni, sillä peli ei kuvita mitään.

Noista 1980-luvun alussa pelatuista tekstipohjaisista seikkailupeleistä on valovuoden matka Los Santosiin. Uusien pelien, kuten vaikka GTA viitosen, maailmat ovat visuaalisuudessaan hämmästyttäviä. Niitä pelaavat nuoret ja aikuiset, jotka elävät kuvien aikakautta. Kuvat ovat kaikkialla. Niillä luodaan identiteettiä, viestitään kavereiden kanssa, viihdytään ja opitaan. Pienetkin lapset osaavat ottaa kuvia puhelimilla ja tableteilla. Toista oli silloin kun isoisä DOS-koneen rakensi. Kuvia oli, vaan ei tietokoneella. Kuvia ihasteltiin ja parhaat leikattiin talteen. Printtilehdistä. Saksilla.

Skenaario: Eräänä päivänä “tekstipohjaiset” tarinat katoavat kuten muinaiset pelit ja tarinoiden käyttöliittymä muuttuu visuaaliseksi.
Oletko valmis muutokseen?

Miten yksi kuva kertoo tarinan

Pidimme elokuun lopulla tarinankerronnasta koulutuksen Helsingissä. Visuaalinen tarinankerronta herätti keskustelua. Pohdimme sitä, riittääkö yksi kuva kertomaan tarinan ja miten se sen tekee. Yritysten visuaalinen tarinankerronta kun liitetään usein videoihin tai vaikkapa infograafeihin. Silti myös kaikki yksittäiset kuvat ovat osa yrityksen tarinankerrontaa. Tätä ei aina tajuta. Varoittavia esimerkkejä ovat muun muassa työpaikkailmoitukset, joiden kertoma visuaalinen tarina muistuttaa valitettavan usein enemmän yritysversiota Stepfordin naisista kuin oikeaa elämää.

Visuaalinen tarina noudattaa periaatteessa samaa tarinan rakennetta kuin muukin tarinankerronta. Hyvässä kirjoitetussa tai puhutussa tarinassa on tavoite ja jännite, joka rakentuu tarinan sankarin ja tämän vastustajan kohtaamisesta. Lopputuloksena on muutos. Myös liikkumattomassa kuvassa pitää olla jännitettä, liikettä, tavoite ja sankari, eli päähenkilö.

Vaikuttava kuva herättää tunteita

Yhdysvaltalainen valokuvaaja Dorothea Lange kuvasi 1930-luvun laman kourissa eläneitä ihmisiä. Tämä kuva äidistä lapsineen on kuuluisin hänen ottamansa kuva.

Kerrotaan, että Lange oli kiinnittänyt pimiönsä oveen sitaatin filosofi Francis Baconilta. “The contemplation of things as they are, without error or confusion, without substitution or imposture, is in itself a nobler thing than a whole harvest of invention.” Kuva vaikuttaa, kun sen antaa itse kertoa tarinansa. Selittelemättä ja valehtelematta.

Vaikka Lange otti kuvan kauan sitten, me pohdimme yhä kuka nainen on ja millainen on hänen tarinansa. Mistä hän on tullut, mihin menossa ja mitä lapsille tulee tapahtumaan. Tarina syntyy tunteesta, joka herää minussa, katsojassa. Kuva ei kerro naisen elämäntarinaa, vaan näyttämällä yhden hetken ja katseen kuva herättää meidät kertomaan tarinaa itse. Jokainen omaamme.

Katsoja tunnistaa tarinan

Kun katsoja tunnistaa kuvasta ihmisiä ja/tai tilanteen, hän osaa jatkaa tarinaa mielessään. Silloin kun katsoja kokee ahaa-elämyksen tai löytää kuvan tarinasta laajempia yhteyksiä, on tarina erityisen vaikuttava. Tässä on Bloomberg Businessweekin helmikuussa 2014 julkaisema uutiskuva, jossa Putin ja Medvedev katsovat pettyneenä Venäjä – Slovakia lätkäottelua.

Kun kuvaa katsoo viime viikkojen uutisia ajatellen, kertoo se hyvinkin erilaisen tarinan kuin vain pettyneiden lätkäfanien tunteisa.
Kuvien kertomat tarinat muodostuvat vasta omien tunteidemme, muistojemme ja tietojemme suodattamina. Siksi sama kuva kertoo jokaiselle eri tarinan.

Kuvan tarina on itse kerrottu

General Electric käyttää Tumblr-sivuaan visuaaliseen tarinankerrontaan ja osallistaa yleisöään aktiivisesti. Toukokuussa 2014 GE järjesti InstaWalkin tuulivoimalalle. Kuusi fania pääsi tutustumaan tuulivoimalaan ja kertomaan kokemansa kuvatarinoina Instagramissa.

Kun tarinankertojana ja kuvittajana saa olla “kuka vain”, ovat tarinatkin väistämättä aidompia ja antavat erilaisen kuvan kohteestaan. GE:n tuulivoimalakuvia katsellessa tulee miettineeksi, kuka tarinoissa on lopulta päähenkilö. Tuskinpa tuulivoimala tai edes GE. Päähenkilönä ainakin näiden kuvien tarinoissa ovat fanit, jotka Instagramissa hehkuttavat kuvia ja kokemuksiaan. Instawalk on ollut heidän pienimuotoinen sankarin matkansa.

Visuaaliseen tarinankerrontaan on tarjolla valtavat määrät ohjeita ja hyviä blogipostauksia. Tässä yksi hauska postaus Click it up a notch -blogista.
Jos taas kaipaat teoreettisempaa näkökulmaa visuaalisiin tarinoihin, tutustu tähän Daniela Molnarin esitykseen Slidesharessa.

Tärkeintä on muistaa, että visuaalisissakin tarinoissa yleisö on se joka lopulta kertoo tarinan. Siksi kaikkein tärkeintä on olla aito ja yhdenmukainen. Unohdetaan ne muoviset yritysesittelyiden ja rekryilmoitusten kuvat, eikö niin?

Jun 06

T-paidan ja pinssin tarina

By Tarja Vikström | Kirjan tarina | No Comments

Kirjan tarina jatkuu:

Tampere-Helsinki –junassa syntyneelle unelmalle meinasi käydä kuten usein näissä jutuissa käy. Arkikiireet iskivät päälle ja kirjaprojekti jäi roikkumaan kymmenien muiden ideoiden joukkoon. Oli lähellä, että unelma olisi jäänyt vain haaveeksi, joka inspiroi yhden hetken ja unohtuu seuraavassa.

Ideamme oli kuitenkin liian hyvä haudattavaksi. Ajatus kirjasta kutkutti mieltä ja olimme täysin vakuuttuneita, että sille löytyisi lukijoita. Aikapula ja tuntemattomaan projektiin hyppääminen vain jännitti. Miten kirjaa lähdetään kirjoittamaan? Mistä ylipäätään pitää aloittaa? Useampi viikko kului ihmetellessä, kunnes Mervi polkaisi projektin vauhtiin oivaltavalla tavalla.

Tarinankerronta realisoitui, kun saimme joulukuussa 2012 postipaketissa Mervin suunnittelemia cooleja T-paitoja ja pinssejä Spreadshirt.com palvelusta.
I tell stories. What is your superpower?

Statement on statement. Kirjaprojektia ei tämän jälkeen voinut enää hylätä. Siitä oli tullut totta. Storyteller extraordinaire.

Kirjasta tulisi jotain, joka tarjoaa voimia ja vaikuttamisen taitoja lukijalleen. Meille tarinasta tuli totta kun pinssin kiinnitti hattuun tai laukkuun. Mikä tuo hieno paita on, mä haluan kanssa tuollaisen. Mikä pinssi toi on? Mistä se on? Kysymyksiä sateli, kun tutut ja tuntemattomat näkivät nämä ensimmäiset tarina-aihiot.

Storyteller extraordinaire-pinssejä näkyi tämän jälkeen useana lauantaina Annantalon kirjakahvilassa. Samaan aikaan kun toisessa salissa pienet taiteilijat opettelivat värien käyttöä, me isommat taiteilijat opettelimme kirjan kohderyhmien määrittelyä ja sisällön suunnittelua. Kuka sitä lukisi, miksi lukisi. Mitä ihmisten pitäisi tietää ja ymmärtää tarinankerronnasta. Keitä meidän pitäisi jututtaa. Tuntui, että nyt tie oli auki houkutteleville ja inspiroiville poluille…

t. Mervi ja Tarja

PS. Kirjatarinamme alkuvaiheen supersankarilogo on jo lentänyt takaisin tarinaplaneetalleen. Aiomme tehdä uusia ja erilaisia cooleja storytelling-aiheisia paitoja, pinssejä ja muita tuotteita. Jos haluaisit hankkia storytelling-tuunauksella paidan tai muun tuotteen, ota yhteyttä.

storyteller_tpaita StorytellerPinssit