Kuva: JohnDiew0107, Creative Commons lisenssi CC BY NC
Lähtökohtana on tietenkin aina yleisö (tai osallistujat) ja omat tavoitteet. Mitä paremmin yleisönsä tuntee, sen paremmin heitä osaa puhutella. Ja olipa tekniikkana tai tarinankerronnan keinona mikä tahansa, tämä simppeli pohdinta on hyvä tehdä: Mitä haluat yleisön tietävän, tuntevan ja tekevän esityksesi jälkeen.
1. Rakenna koko esitys tarinanrakenteeseen
Monomyytti, draaman kaari, sparklines, false start. Tässä mainiossa Sparkolin blogikirjoituksessa on kuvattu kahdeksan klassista tarinankerrontatekniikkaa esimerkeillä ryyditettynä. Katso vaikka kuinka loistavan puheen tarinankerronnan mestari, J.K. Rowling, pitää Harwardin valmistujaisjuhlassa.
2.Aloita esitys tarinalla, kuljeta sitä mukana ja/tai palaa siihen lopuksi
Jos koko esityksen rakentaminen tarinanmuotoon tuntuu liian haasteelliselta, aloita tarinalla. Tarinassa voi piipahtaa pitkin esitystä tai ainakin palata siihen vielä lopuksi.
3. Käytä tarinassa päähenkilöä, johon voi samaistua
Herätä hahmo eloon kuvaamalla häntä ulkoisesti, mutta kerro myös millaisia tavoitteita ja motiiveja hänellä on. Vai kertoisitko autenttisen tarinan itsestäsi?
4. Sisällytä esitykseen ripaus draamaa
Hyvä tarina ei ole latteaa mössöä vaan siinä on avaintapahtumia ja jonkinlainen kiinnostusta ylläpitävä jännite. Kuvaa lähtötilanne, miten siitä kehkeytyy konflikti ja kuinka tilanne ratkeaa.
5. Herätä visuaalisia mielikuvia
On tärkeää, että yleisö näkee tarinan mielessään. Se edistää myös muistamista. Abstrakteja, täysin käsitteellisellä tasolla olevia asioita on mahdoton nähdä sielunsa silmin. Konkretiaa tarjoilevaa tarinaa sen sijaan voi pyörittää mielikuvituksensa leffateatterissa. Visuaalisuutta voi tietenkin hyödyntää myös oikein käytetyn esitysgrafiikan avulla. PowerPoint ei ole aina paholaisesta. Jos haluat lisää esiintymisoppien päivitystä tällä alueella, pistä korvan taakse Outi Lammin syksyllä 2015 ilmestyvä kirja Vaikuta visuaalisesti.
Vinkit voivat auttaa teknisesti tarinankerronnassa, mutta kuten Mussabillekin sanoin sparraussession lopuksi, tärkeintä on kuitenkin luottaa tarinaan ja uskoa, että sillä saa yhteyden yleisöönsä.
Oi miten hyviä neuvoja! Ihan äskettäin pidin työpajan, johon osallistui useita koulutuksen parissa työtä tekeviä ihmisiä. Puhuimme heidän kanssaan juuri tarinallisuudesta mm. siitä näkökulmasta, että voisiko se olla keino saada passiiviset koulutukseen osallistuvat paremmin mukaan. (Pieni korjaus: syksyllä ilmestyvän kirjani nimeksi on nyt päätetty Viesti ja vaikuta, käsikirja presentaatioiden pitäjälle. Sillä halutaan tehdä eroa ensimmäiseen aiheesta kirjoittamaani teokseen, koska kyse ei ole sen päivityksestä vaan vähän isommista muutoksista.)
Kiitos Outi! Oman kokemukseni mukaan tarinankerronta aktivoi ja oivalluttaa olipa kertojana kouluttaja tai sitten osallistujat itse. Odottelen tuota kirjaasi.