Kuvien aika – miksi visuaalinen tarina vaikuttaa


Kuva: Hendrik Wieduwilt via Compfight cc by 2.0 (Creative Commons -lisenssi)

Istun faijan työpöydän äärellä ja mietin miten saan lyhtyyn tulen, sillä luolassa on todella pimeää. Mitään en näe ja tulitikut ovat kadoksissa. Kirjaimet vilkkuvat vihreinä näytöllä kun kirjoitan vastauksen. Taas väärin! Kone toistaa kysymyksen armottomalla kysymys-vastaus -logiikallaan. Lopulta osaan kirjoittaa oikeat sanat ja vihreät kirjaimet avaavat minulle näköalan valaistuun luolaan. Tietysti kuvittelen kaiken mielessäni, sillä peli ei kuvita mitään.

Noista 1980-luvun alussa pelatuista tekstipohjaisista seikkailupeleistä on valovuoden matka Los Santosiin. Uusien pelien, kuten vaikka GTA viitosen, maailmat ovat visuaalisuudessaan hämmästyttäviä. Niitä pelaavat nuoret ja aikuiset, jotka elävät kuvien aikakautta. Kuvat ovat kaikkialla. Niillä luodaan identiteettiä, viestitään kavereiden kanssa, viihdytään ja opitaan. Pienetkin lapset osaavat ottaa kuvia puhelimilla ja tableteilla. Toista oli silloin kun isoisä DOS-koneen rakensi. Kuvia oli, vaan ei tietokoneella. Kuvia ihasteltiin ja parhaat leikattiin talteen. Printtilehdistä. Saksilla.

Skenaario: Eräänä päivänä “tekstipohjaiset” tarinat katoavat kuten muinaiset pelit ja tarinoiden käyttöliittymä muuttuu visuaaliseksi.
Oletko valmis muutokseen?

Miten yksi kuva kertoo tarinan

Pidimme elokuun lopulla tarinankerronnasta koulutuksen Helsingissä. Visuaalinen tarinankerronta herätti keskustelua. Pohdimme sitä, riittääkö yksi kuva kertomaan tarinan ja miten se sen tekee. Yritysten visuaalinen tarinankerronta kun liitetään usein videoihin tai vaikkapa infograafeihin. Silti myös kaikki yksittäiset kuvat ovat osa yrityksen tarinankerrontaa. Tätä ei aina tajuta. Varoittavia esimerkkejä ovat muun muassa työpaikkailmoitukset, joiden kertoma visuaalinen tarina muistuttaa valitettavan usein enemmän yritysversiota Stepfordin naisista kuin oikeaa elämää.

Visuaalinen tarina noudattaa periaatteessa samaa tarinan rakennetta kuin muukin tarinankerronta. Hyvässä kirjoitetussa tai puhutussa tarinassa on tavoite ja jännite, joka rakentuu tarinan sankarin ja tämän vastustajan kohtaamisesta. Lopputuloksena on muutos. Myös liikkumattomassa kuvassa pitää olla jännitettä, liikettä, tavoite ja sankari, eli päähenkilö.

Vaikuttava kuva herättää tunteita

Yhdysvaltalainen valokuvaaja Dorothea Lange kuvasi 1930-luvun laman kourissa eläneitä ihmisiä. Tämä kuva äidistä lapsineen on kuuluisin hänen ottamansa kuva.

Kerrotaan, että Lange oli kiinnittänyt pimiönsä oveen sitaatin filosofi Francis Baconilta. “The contemplation of things as they are, without error or confusion, without substitution or imposture, is in itself a nobler thing than a whole harvest of invention.” Kuva vaikuttaa, kun sen antaa itse kertoa tarinansa. Selittelemättä ja valehtelematta.

Vaikka Lange otti kuvan kauan sitten, me pohdimme yhä kuka nainen on ja millainen on hänen tarinansa. Mistä hän on tullut, mihin menossa ja mitä lapsille tulee tapahtumaan. Tarina syntyy tunteesta, joka herää minussa, katsojassa. Kuva ei kerro naisen elämäntarinaa, vaan näyttämällä yhden hetken ja katseen kuva herättää meidät kertomaan tarinaa itse. Jokainen omaamme.

Katsoja tunnistaa tarinan

Kun katsoja tunnistaa kuvasta ihmisiä ja/tai tilanteen, hän osaa jatkaa tarinaa mielessään. Silloin kun katsoja kokee ahaa-elämyksen tai löytää kuvan tarinasta laajempia yhteyksiä, on tarina erityisen vaikuttava.  Tässä on Bloomberg Businessweekin helmikuussa 2014 julkaisema uutiskuva, jossa Putin ja Medvedev katsovat pettyneenä Venäjä – Slovakia lätkäottelua.

Kun kuvaa katsoo viime viikkojen uutisia ajatellen, kertoo se hyvinkin erilaisen tarinan kuin vain pettyneiden lätkäfanien tunteisa.
Kuvien kertomat tarinat muodostuvat vasta omien tunteidemme, muistojemme ja tietojemme suodattamina. Siksi sama kuva kertoo jokaiselle eri tarinan.

Kuvan tarina on itse kerrottu

General Electric käyttää Tumblr-sivuaan visuaaliseen tarinankerrontaan ja osallistaa yleisöään aktiivisesti. Toukokuussa 2014 GE järjesti InstaWalkin tuulivoimalalle. Kuusi fania pääsi tutustumaan tuulivoimalaan ja kertomaan kokemansa kuvatarinoina Instagramissa.

Kun tarinankertojana ja kuvittajana saa olla “kuka vain”, ovat tarinatkin väistämättä aidompia ja antavat erilaisen kuvan kohteestaan. GE:n tuulivoimalakuvia katsellessa tulee miettineeksi, kuka tarinoissa on lopulta päähenkilö. Tuskinpa tuulivoimala tai edes GE. Päähenkilönä ainakin näiden kuvien tarinoissa ovat fanit, jotka Instagramissa hehkuttavat kuvia ja kokemuksiaan. Instawalk on ollut heidän pienimuotoinen sankarin matkansa.

Visuaaliseen tarinankerrontaan on tarjolla valtavat määrät ohjeita ja hyviä blogipostauksia. Tässä yksi hauska postaus Click it up a notch -blogista.
Jos taas kaipaat teoreettisempaa näkökulmaa visuaalisiin tarinoihin, tutustu tähän Daniela Molnarin esitykseen Slidesharessa.

Tärkeintä on muistaa, että visuaalisissakin tarinoissa yleisö on se joka lopulta kertoo tarinan. Siksi kaikkein tärkeintä on olla aito ja yhdenmukainen. Unohdetaan ne muoviset yritysesittelyiden ja rekryilmoitusten kuvat, eikö niin?

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published.

Kiinnostuitko tarinankerronnasta? Haluatko oppia lisää? Osta kirja täältä